Historia

Suurniemen tila tuli Karjalohjan kantakirjatilaksi 1700-luvulla, joskin tästä yhden talon kylästä on mainintoja jo 1620-luvun veroluetteloissa. Vakinaista asutusta alueella on ollut 1600-luvulta lähtien. Esimerkiksi 1680-luvulla Matti Heikinpoika Suurniemestä oli Karjalohjan ja Pohjan talvikäräjillä selvittelemässä hevosasioitaan. Karjalohjan kirkkoherra Isaac Florin osti Suurniemen 1700-luvun lopulla ja suku asettui Suurniemeen. Nykyinen päärakennus on rakennettu Florinien aikana.

Lohjanjärven alue on ollut suosittua lomailuseutua 1700-luvulta lähtien. Porvariston kaipuu luontoon kasvoi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja huvilan hankkimisesta tuli muodikasta. Rautatien ansiosta Lohjalle pääsi helposti, jonka seurauksena Lohjan ympäristöstä tuli suosittua erityisesti Helsingin yliopiston opettajien keskuudessa. Alueen erityislaatuinen luonto puolestaan houkutti niin kasvitieteilijöitä kuin taiteilijoitakin. Esimerkiksi I. K. Inha kuvasi Paavolan tammea jo 1920-luvulla, joskaan puuta ei vielä tuolloin tunnettu tuolla nimellä.

Ensimmäiset kesäasukkaat tila sai 1870-luvulla Florinien suvun luopuessa paikasta. Tästä seurasikin Suurniemen huvilakausi, jota jatkui 75 vuoden ajan. Tänä aikana paikka ehti toimia kolmen suvun kesänviettopaikkana. Kevään koittaessa lomalaiset saapuivat junalla Kirkniemen asemalle, josta jatkettiin veneellä Karkaliin. Kapean Karkalinniemen yli oli helppo kävellä ja tästä jatkettiin edelleen toiselle veneellä Suurniemeen. Karkalin tiet olivat tuolloin vain hiukan polkua leveämpiä, joten järvi oli nopein väylä liikkua. Talviaikaan maatilaa pitivät tilanhoitajat, sillä herrasväki siirtyi kaupunkiin syksyn koittaessa ja säiden viilennyttyä.

Voit lukea Lohjan ensimmäisen matkaoppaan vuodelta 1901 painamalla tästä!